YMPÄRISTÖOIKEUDEN PIIRTEITÄ
SUOMEN METSÄTALOUDESSA
Tämän opinnäytetyön
aiheena on käydä läpi ympäristöoikeuden ulottuvuutta Suomen metsätalouteen, koska kansainväliset, kansalliset ja yhteisölliset velvoitteet koskevat myös Suomen metsätaloutta. Ympäristö on oikeudellisena
käsitteenä avoin ja monisäikeinen. Perinteisesti ympäristö on määritelty ja säännelty ihmisen kokemuspiiristä lähtien, mutta määritys
ei silloin riitä turvaamaan kaikkia luonnon tai ihmiskunnan tarpeita. Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat, joiden ratkaisemiseksi on pidetty mm. Rio de Janeirossa maailmankonferenssi v. 1992, edellyttävät paitsi kansainvälisiä
sopimuksia myös konkreettisia kansallisia ja yhteisöllisiä toimenpiteitä. Niinpä esimerkiksi Euroopan unionissa on vireillä monia kansainvälisesti merkittäviä lainsäädäntöhankkeita.
Ympäristöoikeus
on ala, jonka merkitys kasvaa jatkuvasti. Suomi on aktiivisesti osallistunut monien kansainvälisten sopimusten valmisteluun ja ylipäänsä kansainvälisen ympäristöoikeuden kehittämiseen. Tähän mennessä on
saatu aikaan huomattavaa edistystä kansallisten ja yhteisöllisten velvoitteiden parissa. Metsien käyttö on keskeinen luonnonvaratalouden osa. Metsän kansantaloudellisesta merkityksestä johtuen metsää koskeva sääntely
on Suomessa kehittynyt usean vuosisadan aikana ja metsänkäytön tulee olla suunnitelmallista ja kestävää käyttöä tukevaa. Suojelunäkökohdat ovat kuitenkin ymmärrettävästi osa hyvää
metsätalouden harjoittamista.
Nykyisessä
metsälainsäädännössä korostetaankin hyötykäyttö- ja suojelunäkökohtien vuorovaikutusta. Suomessa metsäkeskustelu on laajentunut perinteisten metsätieteiden ulkopuolelle, kuten esim. biologiaan,
ympäristötaloustieteeseen, kulttuuritutkimukseen ja estetiikkaan. Teemoina ovat kestävä kehitys, metsien käytön historia, metsänkasvatuksen tavoitteet ja keinot, metsien monimuotoisuus, metsän monet merkitykset sekä
alueellinen yhteistyö metsätaloudessa.
cate catinca pöykkö...metsätalousinsinööri, AMK lakiasiantuntija...