tasapaino

KEYNESSILÄISTÄ TALOUSTIEDETTÄ JA SEN MUKAISTA TALOUSPOLITIIKKAA ON TOTEUTETTU ERILLAISIN VARIAATIOIN...

 

Keynesiläinen taloustiede on taloustieteen haara, joka lähtee kokonaiskysynnän vähyydestä syynä taantumiin. Sen mukaan valtion tulee lisätä kysyntää tasoittaakseen suhdannevaihtelua ja saadakseen talouden uudelleen käyntiin. John Maynard Keynes esitti teoriansa perusteet vuonna 1936 julkaistussa teoksessa Työllisyys, korko ja raha (engl. The General Theory of Employment, Interest and Money). Keynesiläisen taloustieteen voidaan katsoa kannattavan sekataloutta ja olevan keskitie laissez-faire-kapitalismin ja sosialismin välillä. Keynesiläiselle talousteorialle vastakkaisia suuntauksia ovat uusklassinen taloustiede ja monetaristinen taloustiede, jotka yrittivät syrjäyttää keynesiläisen ajattelun 1970-luvulla. Tämä jäi kuitenkin yritykseksi ja suurin osa nykytaloustieteilijöistä pitääkin itseään Uuskeynesiläisinä.

 

TUET VAIKUTTAVAT YKSITTÄISTEN IHMISTEN TOIMEENTULOON YRITYSTEN JA YHTEISÖJEN TOIMINNAN KAUTTA. TUET OVAT IKKÄÄNKUIN ENNALTAEHKÄISEVÄÄ YRITYSSANEERAUSTA.

 

Tämä siksi, ettei taloskehitykset vedäty liian kiperiksi ja kansalaiset hermostuisi ja poliittiset järjestelyt pettäisi. Polarisaatiovaara tässäkin.

 

Valtion valtavat tuet kauppaketjuille
pimeät tuet kaupoille
18.4.2017
Suomessa kauhistellaan maatalouden tukia. Ne ovat kuitenkin monelle viljelijälle elinehto, sillä kauppaketjut polkevat tuottajahintoja alas. Kuitenkin ne nostavat myyntihintoja sumeilematta, vaikka saavat valtava valtiontuet itsekkin.

Uutuuskirja: Näin kauppa hilaa ruoan hintaa ylöspäin

Uutuuskirjan mukaan kaupan keskittyminen on johtanut elintarvikkeiden korkeisiin hintoihin, olemattomaan kilpailuun ja kaupan määräävään asemaan suhteessa elintarviketeollisuuteen.

Tuoreen kirjan mukaan reilun kilpailun puute ja elintarvikeketjun keskittyminen nostavat ruoan hintaa.
Kirjan mukaan ruoan hinnassa näkyy myös erilaisten markkinointimaksujen vaikutus.
SOK ja Kesko kiistävät kirjaväitteet.
Ruokakauppa on porskuttanut talouden taantumasta huolimatta.
. . .
Menestyksestä huolimatta kaupat ovat saaneet toimintaansa vielä tukea. Vuonna 2013 yritystukia jaettiin muun muassa Keskolle 500 240 000 euroa ja Hämeenmaan Osuuskaupalle 451 004 000 euroa. Myös monet muut osuuskaupat saivat jättituet.

- Kukaan tuen jakajistakaan ei varmasti tiedä, mistä kaikista valtion budjetin momenteista yrityksille jaetaan rahaa, koska yritystukijärjestelmä on sen verran monimutkainen ja sekava, Konttinen kirjoittaa.

Konttinen huomauttaa, että moni kansanedustaja istuu tukia saaneiden S-ryhmän kauppaliikkeiden luottamustehtävissä. Kaupat ovat tukeneet monia vaalikampanjoita.

- Kaupan rahastus epäterveessä kilpailutilanteessa on jatkunut vuosikymmeniä päättäjien hyväksymänä ja kaupan kansanedustajille jakamien etujen siivittämänä.

Suomessa jaetaan vuosittain noin neljä miljardia euroa yritystukia.
Näistä suorien tukien osuus on miljardi ja verohuojennuksina annettavien tukien osuus kolme miljardia euroa. Vertailun vuoksi Suomen valtion budjetti on tänä vuonna 55,7 miljardia
Suorat tuet rahoitetaan valtion budjetista, kun taas verotuet eivät näy valtion menoissa mutta vähentävät valtion keräämiä veroja.
Merkittävä osa verotuista myönnetään perinteisen teollisuuden yrityksille, jotka käyttävät tehtaillaan paljon energiaa. Tällaisia yrityksiä on paljon esimerkiksi paperi- ja terästeollisuudessa.
Satojen miljoonien tukien avulla energiasyöpöt yritykset voivat saada huomattavia veronpalautuksia maksamistaan energiaveroista. Lisäksi ne saavat sähköä muuta elinkeinoelämää ja kuluttajia halvemmalla. Esimerkiksi matkailu- ja palvelualalla maksetaan sähköstä kalliimpaa hintaa kuin paperitehtailla.
Yle selvitti, mitkä yritykset hyötyvät verotuista eniten. Suurimmat verohuojennukset menevät varakkaille pörssiyhtiöille. Monet niistä tekevät kovaa tulosta ja jakavat vuosittain kymmenien tai jopa satojen miljoonien osingot omistajilleen. Tukisummat ovat vain promilleja yritysten liikevaihdosta.

Verotukia on kritisoitu monesta suunnasta. Työ- ja elinkeinoministeriön mielestä perinteiselle teollisuudelle annetut veronpalautukset ja alennukset sähkön hinnasta ovat tehottomia.
Ympäristöministeriö puolestaan arvioi, että tuet todennäköisesti kannustavat lisäämään sähkön ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä, vaikka Suomen tavoitteena on päästöjen vähentäminen.
Kaikesta kritiikistä huolimatta tuet ovat saaneet olla rauhassa ainakin toistaiseksi. Yksi syy siihen on, että teollisuus puolustaa saavutettuja etujaan sinnikkäästi. Kerroimme pari viikkoa sitten, miksi hallitus toisensa jälkeen on jättänyt yritystuet rauhaan.
Parlamentaarinen työryhmä pohtii parhaillaan Suomen yritystukiviidakon karsimista. Sen on tarkoitus antaa leikkauslistansa maaliskuun puolivälin tienoilla.
Työryhmää johtava kansanedustaja Mauri Pekkarinen (kesk.) sanoi hiljattain Ylen A-studiossa, että huono yritystuki on “esimerkiksi sellainen, joka aiheuttaa ilmastopäästöjä ja joista Suomi joutuu osana kansainvälistä yhteisöä maksamaan”.
Yritystukijärjestelmää on kehitetty teollisuuden ehdoilla, koska se on ollut perinteisesti tärkeää Suomen taloudelle. Nyt poliitikot joutuvat pohtimaan, kohteleeko järjestelmä epäreilusti esimerkiksi matkailu- ja palvelualaa.
Tukisummat moninkertaisesti osinkoihin
Yle keräsi selvitykseensä tiedot kahdesta savupiipputeollisuuden tärkeimmästä verotuesta.
Niiden arvo oli viime vuonna noin 830 miljoonaa euroa.
Ensimmäinen tuki on viralliselta nimeltään on energiaintensiivisten yritysten veronpalautus. Sen ansiosta paljon energiaa käyttävät teollisuusyritykset voivat saada huomattavan osan maksamistaan sähköveroista takaisin valtiolta. Tuesta puhutaan tässä jutussa veronpalautuksena tai veroleikkurina.
Teollisuuden veroleikkuri ja sähköveron alennus
Energiapuolen kaksi suurinta verotukea ovat energiaintensiivisten yritysten, kaivosteollisuuden ja kasvihuoneiden veronpalautus sekä teollisuuden, kasvihuoneiden ja konesalien alempi sähköverokanta. Näiden tukien arvo on tänä vuonna yhteensä noin 830 miljoonaa.
Yritys voi saada palautuksina enimmillään 85 prosenttia maksamistaan energiaveroista, jos niiden suuruus on vähintään 0,5 prosenttia yrityksen jalostusarvosta. Jalostusarvo kuvaa yrityksen tuottamista tavaroista ja palveluista saatua arvonlisäystä kustannusten jälkeen. Palautusta saa 50 000 euron ylittävältä osuudelta.
Veroleikkurin lisäksi teollisuus maksaa käyttämästään sähköstä energiaveroa 0,69 senttiä kilowattitunnilta, kun hinta kotitalouksille ja muulle elinkeinoelämälle on 2,24 senttiä. Molemmissa veroluokissa sähköstä maksetaan lisäksi huoltovarmuusmaksua 0,013 senttiä kilowattitunnilta.
Lähde: Verohallinto, VATT
Toisen tuen nimi on teollisuuden, kasvihuoneiden ja konesalien alempi sähköverokanta. Siitä käytetään tässä jutussa nimeä alempi sähkövero tai sähköveron alennus. Tuen ansiosta paljon energiaa käyttävä teollisuus saa sähköä halvemmalla kuin kuluttajat ja muu elinkeinoelämä.
Ylen selvityksestä kävi ilmi, että veroeduista hyötyvien listan kärjessä on vakavaraisia metsä-, metalli-, öljy- ja kemianteollisuuden pörssiyhtiöitä: UPM, Metsä Group, Outokumpu, Stora Enso, Kemira, Neste. Näillä yrityksillä on suuri merkitys kansantaloudelle. Varsinkin paperiteollisuudella on Suomen taloudessa vahva asema.
Kuuden suurimman suomalaisen tuensaajan verotuet puolelta vuodelta ovat vähintään toistasataa miljoonaa, mutta luku voi olla myös huomattavasti suurempi.
Tarkkoja summia ei ole tiedossa, koska tiedot pitää ilmoittaa vain tiettyjen vaihteluvälien mukaisesti. Jos tukipäätöksessä mainittu summa on vaikkapa 10–30 miljoonaa, tuki on voinut olla mitä tahansa näiden summien väliltä. Yle laski tukien kokonaisarvon alimpien arvojen mukaan.
Suurimmille tuensaajille verotuet ovat vain roposia niiden kokonaiskirstussa. Osinkoja yritykset jakavat yleensä moninkertaisesti tukisummiin verrattuna.

 

 

Yhtiöiden tunnusluvut vuodelta 2016. Tiedot verotuista ovat 2016 toiselta puolikkaalta. Tukien osuus liikevaihdosta on laskettu jakamalla koko vuoden liikevaihto kahdella. Osinko kertoo kyseisen vuoden tuloksesta maksetun osingon määrän. Suomalaisten kokonaisansioiden keskiarvo 2016 oli 42 100 euroa. Lähteet: Kauppalehti, yhtiöiden tilinpäätökset ja vuosikertomukset, Euroopan komissio.
Esimerkiksi UPM saavutti vuonna 2016 yli miljardin euron liiketuloksen. Osinkoja se maksoi omistajilleen runsaat puoli miljardia. UPM pyrkii omien sanojensa mukaan jakamaan “houkuttelevaa osinkoa”, 30–40 prosenttia liiketoiminnan rahavirrasta. Metsä Groupiin kuuluva Metsä Board kurottaa vielä korkeammalle. Tavoite on antaa osinkoina pois vähintään puolet tilikauden tuloksesta.
Jutussa mainitut tuet ovat vuoden 2016 jälkimmäiseltä puoliskolta. Tätä aiemmat tiedot eivät ole julkisia, eikä vuoden 2017 tietoja ole vielä julkaistu. Yle selvitti verotukien määrän Euroopan komission rekisteristä, jonne Suomen viranomaiset ovat toimittaneet tiedot.
Ylen MOT-ohjelma on seurannut jo pitkään suorien yritystukien maksuja. Verotukien saajista on kuitenkin ollut tähän asti vaikeaa saada tietoa, koska tiedot eivät ole olleet julkisia.
Tilanne muuttui, kun EU linjasi vuonna 2014 verotukien olevan julkista tietoa. Tarkoitus oli lisätä tukipolitiikan läpinäkyvyyttä. Suomi viivytteli tietojen julkistamista siirtymäajan loppuhetkille, tämän vuoden alkuun asti.
“Valtio ei anna meille, me annamme valtiolle”
Metsäyhtiö UPM:n mukaan verotuet eivät ole sille konsernina elintärkeitä, mutta yksittäiselle paperikoneelle ja koko teollisuudenalalle merkitys on suuri.
– Ilman verohuojennuksia yhden Suomen-yksikkömme sähköverotus voisi viisinkertaistua, sanoo UPM:n yhteiskunta- ja mediasuhdejohtaja Stefan Sundman.
Sundmanin mukaan UPM saa pelkästään veroleikkurin kautta etua noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Päälle tulevat muutaman miljoonan suorat yritystuet.
UPM:n kaltaiset runsaasti sähköä kuluttavat yritykset voivat saada rahaa myös EU:n päästökauppakustannusten kompensaatiojärjestelmästä. Sen tavoitteena on korvata teollisuudelle päästöoikeuksien kallistumisesta johtuva sähkölaskun nousu. Näitä korvauksia UPM:lle on maksettu vuodelta 2016 noin 11 miljoonaa euroa.
Koko Suomen teollisuudelle tukea oli tarjolla viime vuonna yhteensä yli 40 miljoonaa. Kaikkiaan valtakunnallinen päästökauppaan liittyvä tukipotti voi nousta vuosina 2017–2021 yli 230 miljoonaan euroon.
Sundman painottaa, että erilaisista tuista huolimatta valtio saa UPM:ltä noin puoli miljardia vuodessa erilaisina verotuloina.
– Valtio ei anna meille, vaan me annamme valtiolle.
Verotuet ovat poikkeuksia normaalista verorakenteesta
Suomessa verotukia ohjataan perinteisen teollisuuden lisäksi muun muassa liikenteeseen, jossa dieselpolttoaineen käytöstä saa verohelpotusta. Tämän on tarkoitus turvata suomalaisen tavarankuljetuksen kilpailukykyä. Elinkeinoelämä hyötyy suuresti myös työkoneiden kevyen polttoöljyn veronalennuksesta ja kaluston verovähennyksistä.
Yritystukiin uppoaa jopa 8–9 miljardia vuodessa
Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi yritystukien määräksi neljä miljardia euroa. Noin miljardi on suoraa yritystukea, jota on muun muassa Tekesin avustukset yrityksille ja uusiutuvan energian tuki syöttötariffi. Kolme miljardia menee erilaisiin verohuojennuksiin tietyille elinkeinoille ja kohderyhmille.
Suorat tuet rahoitetaan valtion budjetista, kun taas verotuet eivät yleensä näy valtion menoissa mutta vähentävät valtion keräämiä veroja.
TEM ei sisällytä laskelmaansa noin kolmen miljardin alennettuja arvonlisäverokantoja eikä miljardin tukea maa-, metsä- ja kalataloudelle.
Valtiovarainministeriö arvioi pelkästään yritysten verotukien määräksi noin seitsemän miljardia. Se käyttää leveämpää pensseliä yritystukien määrittelyyn kuin TEM.
VM katsoo alennettujen alv-kantojen lisäksi muun muassa listaamattomien yhtiöiden osinkojen verohuojennuksen ja yrittäjävähennyksen kuuluvan tuen piiriin.
Laskentatavasta riippuen yritystukiin voi katsoa uppoavan jopa 8–9 miljardia. Vertailun vuoksi Suomen valtion tämän vuoden budjetti on 55,7 miljardia.
TEM:n yritystukiraportin mukaan noin 10 prosenttia yritystuista on uudistavia ja loput vanhaa säilyttäviä.
Lähde: TEM, VM
Yle sai selvitykseensä tietoja teollisuuden energiaan liittyvistä verotuista. Sen sijaan esimerkiksi liikenteen tuet eivät sisälly EU:n määritelmään valtiontuista, vaikka ne Suomessa katsotaan yritystuiksi.
Suorista tuista ja verotuista puhuttaessa pitää muistaa, että toisin kuin suorat tuet, verotuet eivät ole tulonsiirtoja veronmaksajilta yrityksille, vaan yritysten hyväksi tehtyjä helpotuksia normaaliin verorakenteeseen.
Paljon energiaa käyttävien yritysten veronpalautus on tosin kirjattu valtion budjettiin, vaikka se katsotaan verotueksi. Yritykset maksavat ensin valtiolle sähköveroa, josta ne kuitenkin myöhemmin voivat saada suurimman osan takaisin.
Verotukien poistaminen ei lisäisi verotuloja vastaavalla määrällä, koska ne vaikuttavat yritysten käyttäytymiseen. Jos sähkön hinta yhtäkkiä nousisi reilusti, yritys voisi pienentää kulutustaan.
Teollisuus saa Suomessa sähköä halvalla
UPM ei edes pidä verotukia yritystukena, vaan verojärjestelmän osana, jolla Suomen energiaverotus pidetään kilpailijamaiden tuntumassa. Ilman tukia sähkön kustannukset kilpailijoihin nähden kasvaisivat yrityksen mukaan liian suureksi.
Sähkön kokonaishinnan vertailu eri maiden välillä on kuitenkin vaikeaa. Sähkön hinta vaihtelee jatkuvasti, ja eri mailla on erilaisia tukimuotoja, joilla teollisuudelle kompensoidaan sähkön kustannuksia. Lisäksi ne maksavat veroja ja siirtomaksuja. Tietyllä laskutavalla saadaan tietynlaisia tuloksia.
Nykyisellään sähkö ei ole teollisuudelle erityisen kallista – päinvastoin Suomi on yksi halvimpia maita Euroopassa. Suomen metsäteollisuudella on myös paljon omaa sähköntuotantoa.
– Jos veroa alettaisiin korottaa, sillä olisi merkittävä vaikutus vientiteollisuuden kilpailukyvylle, totesi Outokummun liiketoimintajohtaja Kari Tuutti hiljattain A-studiossa.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvitysten perusteella väite on tulkinnanvarainen. VATT ei vuonna 2016 julkaisemassaan raportissa löytänyt todisteita sille, että energiaveron palautus yleisesti parantaisi sitä saavien yritysten kilpailukykyä.
Tukea saavien yritysten työpaikkojen määrä, liikevaihto tai vienti eivät kasvaneet yhtään paremmin kuin niiden yritysten, jotka eivät olleet tuen piirissä.
– Taloustieteen näkökulmasta se on rahan siirtämistä taskusta toiseen, toteaa johtava tutkija Marita Laukkanen VATT:sta.

“Sähkövero on kilpailukyvyn yhden osatekijän osatekijän osatekijä”
Laukkasen mukaan yritysten kansainvälinen kilpailukyky on monen tekijän summa. Se rakentuu muun muassa tuottavuudesta, tuotekehityksestä ja myynnistä.
Hänen mukaansa vain kolmasosa Suomen viennin arvonlisästä tulee tuotteista, joiden myyntiin sähkön hinta voi oleellisesti vaikuttaa.
Tämä on yleistä esimerkiksi massa- ja paperiteollisuudessa.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan näilläkin aloilla energiakustannukset ovat olleet noin kymmenen prosentin luokkaa. Suurin osa kustannuksista on syntynyt raaka-aineista, työntekijöistä ja kuljetuksista.
– Sähkövero on siis kilpailukyvyn yhden osatekijän osatekijän osatekijä, Laukkanen sanoo.
Se ei myöskään ole ainoa vero, joka vaikuttaa yritysten tulokseen. Suomessa esimerkiksi yhteisövero oli viime vuonna 20 prosenttia, kun EU-maiden keskiarvo oli lähes puolitoista prosenttiyksikköä kireämpi. Kilpailijamaista esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa yhteisövero oli 22 ja Saksassa lähes 30 prosenttia.
“Veronpalautukset vääristävät kilpailua”
VATT arvioi energiaverojen palautusten vääristävän kilpailua sekä toimialojen välillä että niiden sisällä.
Veronpalautuksia myönnetään vain teollista toimintaa harjoittaville yrityksille. Esimerkiksi IT-, palvelu- ja matkailuala jäävät nuolemaan näppejään. Alan sisällä tuki suosii suuria yrityksiä, koska tuen saaminen edellyttää suurta energiankulutusta.
Tämä vaikeuttaa uusien kilpailijoiden pääsyä markkinoille ja alan uudistumista.
Myös TEM on antanut sapiskaa veroleikkurille ja lisäksi alemmalle sähköverolle siitä, etteivät ne ministeriön mielestä uudista taloutta eivätkä paranna yritysten lisäarvoon perustuvaa kilpailukykyä pitkällä aikavälillä.
UPM:n Sundman kiistää kilpailun vääristymisen.
– Paperitehdas kilpailee aina ulkomaista kilpailijaa vastaan, hän sanoo.

Ministeriö: Teollisuuden tuet lisäävät fossiilisten käyttöä
Ympäristöministeriön mielestä tuet ovat ristiriidassa Suomen ilmastotavoitteiden kanssa. Sen mukaan veroleikkuri ja todennäköisesti myös teollisuuden alempi sähkövero lisäävät fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
Suomi puolestaan on luvannut luopua hiilen käytöstä energiantuotannossa ja nostaa uusiutuvan energian osuuden 50 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuoteen 2030 mennessä.
EU:n Suomelle määrittelemä tavoite on 38 prosenttia vuonna 2020. Tämän tavoitteen Suomi saavutti jo 2014, kuusi vuotta etuajassa.
Ympäristöministeriön mielestä Suomen energiatuet eivät kannusta energian säästöön. Päinvastoin ne tekevät fossiilisten polttoaineiden käytöstä kannattavampaa suhteessa biopolttoaineisiin. Ministeriön mukaan on kuitenkin vaikeaa arvioida, lisäävätkö tuet yritysten päästöjä Suomessa, koska suurin osa yrityksistä kuuluu EU:n päästökaupan piiriin.
Päästökauppajärjestelmän tarkoitus on rajoittaa päästöjen määrää. Puutteellinen järjestelmä on johtanut päästöoikeuksien ylitarjontaan. Osa yrityksistä on myynyt ylijääneitä oikeuksiaan eteenpäin ja saanut näin rahanarvoista tukea.
Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain, kuinka suomalaisyritykset ovat saaneet ilmaisista päästöoikeuksista puolen miljardin piilotuet. Suurimpien saajien joukossa oli yrityksiä, kuten SSAB, Neste, UPM ja Stora Enso. Ne kuuluvat myös joukkoon, joka hyötyy eniten teollisuuden veronpalautuksista ja halvasta sähköstä.
Hallituksen lupaus teollisuudelle: Emme lisää kustannuksia
Ympäristöministeriö listasi jo vuonna 2013 Suomessa annettavia ympäristölle haitallisia yritystukia. Ministeriö löysi niitä lähes kolmen miljardin edestä. Perinteisen teollisuuden veronpalautukset ja sähköveron alennukset olivat mukana listalla.
Samana vuonna myös valtiovarainministeriö esitti kyseisten tukien merkittävää pienentämistä. Silloisen pääministerin Jyrki Kataisen (kok.) hallitus lupasi hallitusohjelmassa selvittää ja kohdentaa uudelleen ympäristölle haitalliset verotuet. Toisaalta hallitus myös lupasi parantaa teollisuuden toimintaedellytyksiä ja kansainvälistä kilpailukykyä. Selvitykset tehtiin, mutta tuet saivat jäädä rauhaan.
Näin on ollut myös nykyisen pääministerin Juha Sipilän (kesk.) kaudella. Hallitusohjelmassa lukee, ettei teollisuuden kustannuksia lisätä.
Teollisuus uhkailee siirtävänsä tuotantoa ulkomaille
Teollisuuden mielestä veroleikkurin ja alemman sähköveron säilyttäminen olisi valtiolta maailmanlaajuisesti katsottuna ekoteko. Esimerkiksi Outokumpu on viestittänyt suoraan, että verotukien leikkaus pakottaisi sen merkittäviin kustannusten leikkauksiin ja tuotannon siirtoon ulkomaille.
Hallitus haluaa välttää tämänkaltaisen hiilivuodon eli sen, että jokin yritys siirtäisi tuotantoaan matalien päästökustannusten maihin. Tämä iskisi myös tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.
Suomalaiset teollisuusyritykset ovat yhä vihreämpiä, mikä on toki yleinen trendi ja mitä kansainvälisessä kilpailussa menestyminen edellyttää.
Outokummun mukaan sen tehtaat Torniossa tuottavat terästä maailman pienimmällä hiilijalanjäljellä. UPM:llä käyttämistä polttoaineista biopolttoaineiden osuus on yli kaksi kolmasosaa. Yhtiö kertoi hiljattain suunnittelevansa Suomen suurinta biojalostamoa Kotkaan.
Luonnonvarakeskuksen mukaan fossiilisten polttoaineiden merkitys massa- ja paperiteollisuudessa on pienentynyt jatkuvasti, kun yhtiöt ovat lisänneet biomassapohjaisten polttoaineiden käyttöä.

Teollisuuden sähkölaskun tukeminen ajoi tutkimuksen edelle
Poliitikot ovat halunneet pitää sähkön hinnan matalana teollisuudelle. Samalla kun energiasyöpön teollisuuden tuet ovat kasvaneet, Tekesin eli nykyisen Business Finlandin tuet tutkimus- ja kehitystoimintaan (T&K) ovat laskeneet.
Vielä 2010-luvun alussa tutkimusrahoitusta tuettiin enemmän kuin teollisuuden sähkölaskuja, mutta nykyisin energiaan liittyvät verotuet ovat kaukana edellä.
– Tämä on huolestuttava suunta. T&K-toiminta kannustaa innovaatioihin ja uuden luomiseen, kun taas energiaverotuki kannustaa käyttämään mahdollisimman paljon energiaa, sanoo ympäristöneuvos Outi Honkatukia ympäristöministeriöstä.
UPM:n Stefan Sundman harmittelee T&K-tukien leikkauksia, mutta niitä ja verotukia ei hänen mielestään pidä asettaa vastakkain.
– Jos energian verotusta nostetaan, kukaan ei halua investoida tänne, Sundman sanoo.
Honkatukian mielestä valtiovalta haluaa viestittää yritystuilla, että Suomi on yritysmyönteinen ja tänne kannattaa investoida. Alun perin määräaikaisiksi tarkoitetuista tuista on kuitenkin tullut monille yrityksille tukiautomaatti.
– Tyhmä ei tosin ole, se joka pyytää, vaan se joka sallii järjestelmän jatkamisen, Honkatukia tuumaa.
Hän lähtisi purkamaan nykyistä tukiviidakkoa ja antaisi EU:n päästökaupan ohjata kokonaisuutta.
– Aina kun jotain tuetaan, siitä syntyy markkinahäiriö.
VATT:n Laukkasen mielestä yrityksille pitäisi antaa nykyistä parempi mahdollisuus ennakoida, millaista yritystukipolitiikkaa Suomessa tehdään. Tätä haluaa myös teollisuus. Laukkanen toivoo hallituksen selkeyttävän tukikokonaisuutta. Nykyisin osa tuista menee päästökauppajärjestelmän tontille.
– Tukia on lisätty yksi osanen kerrallaan. Esimerkiksi teollisuuden veroleikkuri ja alempi sähkövero tukevat yhtä ja samaa asiaa, tuotannossa käytettävän energian verotusta, Laukkanen sanoo.
Korjattu 1.3. klo 10.51. UPM tarkentaa saamiensa tukien määrää. Sen saamat suorat yritystuet ja päästökaupasta saatu kompensaatio ovat yhteensä 15 miljoonaa. Aiemmin UPM kertoi suoriksi tuiksi 15 miljoonaa.

Teollisuuden veroleikkuri ja sähköveron alennus
Energiapuolen kaksi suurinta verotukea ovat energiaintensiivisten yritysten, kaivosteollisuuden ja kasvihuoneiden veronpalautus sekä teollisuuden, kasvihuoneiden ja konesalien alempi sähköverokanta. Näiden tukien arvo on tänä vuonna yhteensä noin 830 miljoonaa.
Yritys voi saada palautuksina enimmillään 85 prosenttia maksamistaan energiaveroista, jos niiden suuruus on vähintään 0,5 prosenttia yrityksen jalostusarvosta. Jalostusarvo kuvaa yrityksen tuottamista tavaroista ja palveluista saatua arvonlisäystä kustannusten jälkeen. Palautusta saa 50 000 euron ylittävältä osuudelta.
Veroleikkurin lisäksi teollisuus maksaa käyttämästään sähköstä energiaveroa 0,69 senttiä kilowattitunnilta, kun hinta kotitalouksille ja muulle elinkeinoelämälle on 2,24 senttiä. Molemmissa veroluokissa sähköstä maksetaan lisäksi huoltovarmuusmaksua 0,013 senttiä kilowattitunnilta.
Lähde: Verohallinto, VATT

Yritystukiin uppoaa jopa 8–9 miljardia vuodessa
Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi yritystukien määräksi neljä miljardia euroa. Noin miljardi on suoraa yritystukea, jota on muun muassa Tekesin avustukset yrityksille ja uusiutuvan energian tuki syöttötariffi. Kolme miljardia menee erilaisiin verohuojennuksiin tietyille elinkeinoille ja kohderyhmille.
Suorat tuet rahoitetaan valtion budjetista, kun taas verotuet eivät yleensä näy valtion menoissa mutta vähentävät valtion keräämiä veroja.
TEM ei sisällytä laskelmaansa noin kolmen miljardin alennettuja arvonlisäverokantoja eikä miljardin tukea maa-, metsä- ja kalataloudelle.
Valtiovarainministeriö arvioi pelkästään yritysten verotukien määräksi noin seitsemän miljardia. Se käyttää leveämpää pensseliä yritystukien määrittelyyn kuin TEM.
VM katsoo alennettujen alv-kantojen lisäksi muun muassa listaamattomien yhtiöiden osinkojen verohuojennuksen ja yrittäjävähennyksen kuuluvan tuen piiriin.
Laskentatavasta riippuen yritystukiin voi katsoa uppoavan jopa 8–9 miljardia. Vertailun vuoksi Suomen valtion tämän vuoden budjetti on 55,7 miljardia.
TEM:n yritystukiraportin mukaan noin 10 prosenttia yritystuista on uudistavia ja loput vanhaa säilyttäviä.
Lähde: TEM, VM

Maatalouden ja maaseudun tuet ylläpitävät tuotantoa ja elinvoimaisuutta
​

21.3.2018

Maatalouden ja maaseudun tukia maksettiin Suomessa yhteensä noin kaksi miljardia euroa (1988 miljoonaa) vuonna 2017. Summasta valtaosa oli viljelijätukia, joita maksettiin 1760 miljoonaa euroa.  Viljelijätukien lisäksi maksettiin hanke- ja yritystukia, rakennetukia, markkinatukia ja muita kuten esimerkiksi varastointiin ja menekinedistämiseen tarkoitettuja tukia.

Maaseutuvirasto maksoi tuet kuntien ja ELY-keskusten päätösten mukaisesti. Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksetaan sekä EU:n kokonaan että EU:n osaksi rahoittamia tukia. EU-tukien lisäksi Suomessa maksetaan myös täysin kansallisista varoista rahoitettuja tukia. EU:n varoista tukea maksettiin vuonna 2017 noin 862,8 miljoonaa ja kansallisista varoista 1 125,5 miljoonaa euroa.

Tuensaajina olivat mm. viljelijät, hanketoimijat, yritykset, kunnat, järjestöt sekä kauppa ja teollisuus, neuvonta sekä tutkimus- ja kehittämisorganisaatiot. Vaikuttavuus ulottuu kuitenkin usein yhtä tuensaajaa laajemmalle kohderyhmälle. Esimerkiksi kehittämisorganisaatioiden tuetuissa hankkeissa lopullisia hyödynsaajia ovat yritykset ja paikalliset asukkaat. Tuensaajina on lisäksi organisaatioita, jotka saavat maataloustuotteiden markkinoiden vaihteluita tasapainottavia markkinatukia, kuten koulumaito- ja kouluhedelmätukea, sekä tukea tiedottamiseen ja maataloustuotteiden menekin edistämiseen.

Tuensaajia vuonna 2017 oli yhteensä 60 481. Suurin osa tuensaajista oli maatiloja, joita oli 54 118.

Tuet vaikuttavat talouteen ja alueiden elinvoimaan

EU:n maatalouspolitiikan tavoitteena on kehittää yhteisön maataloustuotantoa tasapainoisesti ja edistää maaseutualueiden elinvoimaisuutta. Maatalouden ja maaseudun tukirahoitus ylläpitää maataloustuotantoa, puhtaitten ja turvallisten elintarvikkeiden tuotantoa ja jalostusta sekä luo edellytyksiä yrittämiselle ja asumiselle maaseudulla.

Elintarvikeketju on tärkeä työllistäjä Suomessa. Ruoka-ala eli maatalous, elintarviketeollisuus, elintarvikkeiden tukku- ja vähittäiskauppa ja ravitsemispalvelut työllistävät lähes 340 000 henkeä. Summa on 13 prosenttia kaikista työllisistä.

Maaseudun ja maatalouden tuet ovat aluetaloudellisesti huomattavia vaikuttaen maakuntien ja kuntien talouteen. Maakunnista suurimmat tuensaajat vuonna 2017 olivat: Etelä-Pohjanmaa (226 miljoonaa), Varsinais-Suomi (223 miljoonaa) ja Pohjois-Pohjanmaa (217 miljoonaa).

Suomen valtiontalouden ja EU:n välisistä rahavirroista maataloustuki ja maaseudun kehittämistuki muodostavat merkittävän osan. Suomen saamasta EU-rahoituksesta niiden osuus oli 64 prosenttia vuonna 2016.