PROLOGI

Yksilöllisessä (individualistisessa) kulttuurissa ihmisen identiteetti ja maailmankuva on minäkeskeinen. Jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa itsestään ja omista teoistaan, joten täysi-ikäisellä kansalaisella on oikeus omiin elämänvalintoihinsa. Perheeksi käsitetään ydinperhe. Yhteiskunta rakentuu sen perusoletuksen varaan, että jokainen huolehtii pääasiassa itsestään ja omasta ydinperheestä. Näin keneltäkään edellytetä, että hän kantaisi vastuutaan esim. huonommin toimeentulevista sukulaisistaan. Yhteiskunta huolehtii vanhuksista sekä sosiaalisesti heikommassa asemassa olevista kansalaisista, kun jokainen maksaa veronsa.

Individualismi
Individualismi (lat. individuum 'jakamaton, yksilö') eli yksilökeskeisyys on yksilölähtöinen ajatussuunta tai näkökulma erilaisiin asioihin. Sen vastakohta on kollektivismi.
Tieteissä metodologinen individualismi merkitsee sitä, että yksilöiden katsotaan olevan varsinaisia toimijoita eikä kollektiivien. Individualismi on täten yhteiskuntatieteiden reduktiivinen osa.
Yhteiskuntafilosofiassa ja etenkin etiikassa individualismi usein sekoitetaan egoismiin, mikä on eri asia. Kirjailija Charles Dickens oli esimerkki klassisesta jyrkästä individualistista, joka oli samalla myös altruisti.
Usein sosiaalisissa suhteissa individualismi sekoitetaan myös isolationismiin. Individualismi korostaa tällaisissa asioissa kuitenkin enemmän yksilön oikeuksia ja vapaata osallistumista tai osallistumatta jättämistä erilaisiin yhteisöihin, ei erakoitumista.

Yhteisökeskeisessä (kollektiivisessa) kulttuurissa on tyypillistä ”me-keskeisyys”. Identiteetti ei perustu yksilöön vaan ryhmään, jonka jäsen kukin on syntymästään lähtien. Yhteisön jäseneksi voi tulla myös avioliiton tai adoption kautta. Yhteisö voi olla laajennettu perhe (extended family), heimo, klaani tai kyläyhteisö. Koska jokainen yksilö on riippuvainen yhteisöstään, yhteisön etu on myös kaikkien sen jäsenten etu. Eturistiriitatilanteissa yhteisön tarpeet ohittavat yksilöiden omat tarpeet. Yhteisön jäsenet eivät ole tasa-arvoisia, vaan jokaisella ryhmän jäsenellä on oma paikkansa yhteisössä. Asema yhteisössä määrittää myös yksilön velvollisuudet, jotka vaikuttavat henkilön käyttäytymiseen. Yksilöiden oletetaan käyttäytyvän roolimallien mukaisesti. Harmonian säilymistä yhteisössä pidetään yksilön henkilökohtaisia oikeuksia tärkeämpänä. Vanhempia ja muita auktoriteettihenkilöitä kunnioitetaan, eikä heidän sanomisia tai tekemisiään kyseenalaisteta. Omavaltainen käytös voi johtaa yhteisöstä pois sulkemiseen.

Yhteisöllisessä kulttuurissa perheeksi ei käsitetä ydinperhettä, vaan laajempi perhe, johon kuuluu sukulaisia useammasta polvesta. Laajennetun perheen jäsenet ovat sekä aineellisesti ja henkisesti riippuvaisia toinen toisistaan. Monissa kollektiivisen kulttuurin maissa pidetään itsestään selvänä, että koko perhe osallistuu vähempiosaisten perheenjäsenten hyvinvoinnin ylläpitoon. Usein myös avioitumisen jälkeen edellytetään taloudellista huolehtimista omista ja puolison vanhemmista sekä avuntarpeessa olevista sisaruksista ja heidän lapsistaan.

Lähde: Kanervo, Saarinen (edit) 2004, Kulttuurit keskuudessamme

YKSILÖLLINEN KULTTUURI / YHTEISÖLLINEN KULTTUURI

Yksilö pienin elämänyksikkö. / Yhteisö pienin elämänyksikkö, joka voi selviytyä elämästä.

Yksilö päättää itse omista päämääristään ja tavoitteistaan. / Yhteisön tarpeet ja päämäärä ovat tärkeämpiä kuin yksilön.

Säännöt ja normit joustavat ja ne antavat yksilölle vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. / Yksilön käyttäytymistä ohjaavat yhteisön päämäärä ja käyttäytymissäännöt sekä hänen roolinsa yhteisössä.

Kulttuurin monimuotoisuus, taloudellinen eriytyminen ja erilaisia elämäntapoja. / Kulttuurin samankaltaisuus, taloudellinen yhden-mukaisuus ja ryhmän elämäntapa on säädelty.

Identiteetti on autonominen eli yksilö voi edustaa vain itseään. Yksilö on itse vastuussa teoistaan ja hänen tekemänsä rike tai virhe aiheuttaa häpeän tai nolouden tunteen vain hänelle itselleen. / Yksilö edustaa koko ryhmää. Yhteisön kunnia ja sen säilyttäminen tärkeää, ts. mikäli ryhmän jäsen ei toimi yhteisön edellyttämällä tavalla, hän tuottaa häpeää koko ryhmälle. 

Kuuluminen useisiin ryhmiin ja ryhmän vaihtaminen on mahdollista. Ryhmän sisällä kilpailua eri yksilöiden välillä. Etäiset suhteet ryhmän jäsenten välillä sekä odotus, että jokainen huolehtii vain itsestään ja ydinperheestään. / Kuuluminen yhteen ryhmään tai vain muutamaan ryhmään.  Ei kilpailua ryhmän sisällä. Tiiviit ja henkilökohtaiset kontaktit oman ryhmän sisällä sekä muodolliset ja varautuneet suhteet ryhmän ulkopuolisiin.

Arvoina mm. riippumattomuus, itsenäisyys, itseensä luottaminen, itsensä toteuttaminen, rohkeus, henkilökohtainen mukavuus ja nautinnonhaku. / Arvoina mm. riippuvaisuus, harmonia, auktoriteettien kunnioittaminen, turvallisuus ja toisten tarpeiden huomioon ottaminen.

Ydinperhe /Suurperhe

Vapaahko lastenkasvatus, jossa lapsella mahdollisuus itsenäisyyteen ja omiin valintoihin. Vuorovaikutus perheen sisällä avointa ja vapaata. Malli sosiaaliseen käyttäytymiseen ikätovereilta. / Lasten osallistuminen työntekoon, vanhempien kunnioitus ja totteleminen erittäin tärkeää. Vuorovaikutus perheen sisällä muodollista. Malli sosiaaliseen käyttäytymiseen vanhemmilta

”Nuoruuden palvonta” / Vanhusten kunnioittaminen

Helpohko liikkua yhteisössä ja solmia uusia kontakteja, kunhan hallitsee etiketin tietynlaiseen kommunikointiin. Kontaktit pinnallisia. Yksilökeskeisyys. Viestintä on epämuodollista. Suora viestintä, asioiden suora esittäminen / Yhteisön sisällä kanssakäyminen perustuu luottamukseen ja toisen tuntemiseen. Yhteisön ulko-puolisten ensimmäiset (liike) kontaktit tapahtuvat välikäsien kautta. Yksilön status ja rooli tärkeää. Viestintä on muodollista. Epäsuora viestintä, asioiden sanominen peitellysti hienovaraisten vihjeiden avulla. Kommunikoinnissa pyrkimys harmonian säilyttämiseen ja sopusointuun. Konflikteja on vältettävä.

Yksilölliseen kulttuuriin liittyy usein yksiaikaisuus ja pieni valtaetäisyys. / Yhteisöllisyys on usein yhteydessä moniaikaisuuden ja suuren valtaetäisyyden kanssa.

Alueeseen kuuluvat Länsi- ja Pohjois-Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Australia. / Alueeseen kuuluvat Aasia, Afrikka, Etelä- ja Keski-Amerikka sekä Itä- ja Etelä-Eurooppa. Noin 70 % maailman väestöstä.

Uskontorajat ylittävä liitto
Maahanmuuttajat... Tietoa monikulttuurisuude... Monikulttuurinen parisuhde... Uskontorajat ylittävä liitto...
Usein kaikkein haasteellisimpana pidetään parisuhdetta, jossa puolisoilla on eri uskonto. Uskonnolliset käsitykset perustuvat vakaumukseen, jonka mukaan oma uskonto on se absoluuttinen oikea, Jumalalta tullut, joten kompromissien tekeminen voi olla vaikeaa. (Viertola-Cavallari 2004)
Uskonto tai uskonnon puuttuminen vaikuttavat kokonaisvaltaisesti yksilön ja yhteiskunnan arvoihin ja sitä kautta tapakulttuuriin. Alueellinen tapakulttuuri vaikuttaa myös uskonnon tulkintaan. Muun muassa islaminuskoa tulkitaan hyvin eri tavoin maailmalla, samoin katolisuuden oppeja. Lähi-idässä ja monissa Afrikan maissa alueelliset tavat ovat nivoutuneet osaksi islamin tulkintaa, sen sijaan länsimaissa islamia harjoitetaan huomattavasti väljemmin tulkittuna.
Uskonto määrittelee laajoja kokonaisuuksia elämässä, esim. islaminuskossa ja katolilaisuudessa monet seksuaalisuuteen liittyvät asiat, kuten esiaviolliset suhteet, abortti tai homoseksuaalisuus on tabuja. Samoin uskonto vaikuttaa näkemyksiin miesten ja naisten välisestä kanssakäynnistä, lasten velvollisuuksista ja oikeuksista ja siihen miten lapset ylipäätään kasvatetaan. Näkemykset siitä mitkä ovat sallittuja ruoka-aineita tai miten tulisi pukeutua vaihtelevat suuresti uskonnosta toiseen. Kulttuuri rajat ylittävässä liitossa tämä saattaa johtaa arvoristiriitoihin. Kuitenkin uskontorajat rikkova liitto voi olla antoisa ja onnellinen, mikäli puolisot kunnioittavat toistensa vakaamusta ja antavat kompromisseille sijaa. Lapsille vanhempien hyvin onnistunut uskontorajat ylittävä liitto on rikkaus. (Viertola-Cavallari 2005)
Aina uskontorajat rikkovan avioliiton solmiminen ei ole edes mahdollista. Islam kieltää musliminaista, menemästä naimisiin muun kuin muslimimiehen kanssa. ”Musliminainen ei voi edes solmia avioliittoa miehen kanssa, joka ei ole islaminuskoinen. Avioliiton solmimiseen oikeuttavan esteettömyystodistuksen saamiseksi ei-islaminuskoiselta mieheltä vaaditaan notaarin vahvistaman paperi, jossa hän vakuuttaa kääntyvänsä islamin uskoon.” ( Viertola-Cavallari, 2005)
Islamin mukaan muslimimies voi ottaa kristityn tai juutalaisen vaimon (Koraani 5:5) , sillä edellytyksin, että lapset kasvatetaan muslimeiksi. Joidenkin maiden oma kansallinen lainsäätö, vaati kuitenkin että ei-muslimin morsiamen on käännyttävä islamiin ennen kuin avioliitto voidaan solmia. Sen sijaan ateistin ja muslimin välinen liitto on ehdottomasti kielletty. Ei ole harvinaista, että voidakseen solmia avioliiton, toinen puolisoista luopuu omasta uskonnostaan (tai uskonnottomuudestaan) ja kääntyy näennäisesti toisen puolison uskontoon. Tällainen ”olosuhteiden pakosta kääntyminen” ei luo hyvää pohjaa terveelle ja tasapainoiselle parisuhteelle, varsinkin jos toinen puolisoista on aidosti uskonnollinen ja odottaa samaa kääntyneeltä puolisolta. Kääntynyt puoliso voi aviosiippaansa miellyttääkseen yrittää toimia tämän toivomusten mukaan, jopa oman vakaumuksensa vastaisesti. Suhteesta tulee alisteinen ja avoimuus ja aito vuoropuhelu puuttuvat puolisoiden väliltä.
Erilaisten uskontojen yhdistäminen onnistuu parisuhteessa usein silloin, jos uskonnollisilla rituaaleilla ei ole kovin merkittävää roolia kummankaan puolison elämässä. Parisuhteelle voi löytää yhteisen hengellisen pohjan erilaisista kirkkokunnista huolimatta.

Kielen merkityksestä
Maahanmuuttajat... Tietoa monikulttuurisuude... Monikulttuurinen parisuhd... Kielen merkityksestä
Puhuttu kieli on ihmisten välisen kommunikoinnin perusta kaikissa kulttuureissa. Kieli on vahvasti sidoksissa kulttuuriin ja hyvä kielitaidon saavuttaminen edellyttää myös kulttuuriseen ilmaisuun tutustumista. Eri kielissä on erilainen tapa ilmaista asioita ja erilainen tapa käyttää sanoja, äänenpainoa ja erialinen tapa rytmittää puhetta. Sanoilla voi myös olla merkityksiä, jotka eivät käännettynä toiselle kielelle välity kuulijalle. Lauserakenteet ja lauseiden sisällöt voivat eri kielissä poiketa toisistaan. Muun muassa konditionaalimuodon käyttö (voisitko, menisitkö, haluaisitko jne) sisältää harvassa kielessä saman kehottavan elementin kuin suomenkielessä.
Nonverbaalisella viestinnällä tarkoitetaan viestinnän sanatonta, ei-kielellistä ulottuvuutta, jota havainnoidaan pääosin visuaalisesti eli katsomalla. Se antaa vihjeitä siitä, kuinka sanottua tulisi tulkita, ja sitä on kaikki se viestintä, mikä välittyy muun kuin sanojen välityksellä – siis esimerkiksi eleet ja ilmeet sekä äänenkäyttöön ja puhetapaan liittyvät piirteet. On arvioitu, että yli puolet kaikesta viestinnästämme tapahtuu nonverbaalisin keinoin. Kasvonilmeet, katseet, istuma-asento, jopa ulkoinen olemus voidaan kaikki lukea sanattomiksi viesteiksi. Nonverbaalinen viestintä onkin suurelta osin automaattista, spontaania ja tiedostamatonta, eikä sitä voida kontrolloida samaan tapaan kuin sanallista viestintää.
Sekä tapa puhua ja käyttää kieltä että nonverbaalinen viestintä kehittyvät kulttuurisessa kasvuympäristössä ja niitä on hyvin vaikea muuttaa. Ihminen oppii kommunikoinnin perusmallit kasvuympäristönsä vuorovaikutussuhteissa jo hyvin varhain. Samalla omaksutaan ns. sallittu ja kulttuurisesti sopiva tapa olla vuorovaikutussuhteessa toisen ihmisen kanssa. Monikulttuurisessa parisuhteessa yhdistyy kaksi kulttuurista tapaa puhua ja kaksi kulttuurista tapaa viestiä nonverbaalisesti puheen ohella. Monikulttuurisen parisuhteen haasteena on löytää molemmille ymmärrettävä ja selkeä tapa kommunikoida.
Kulttuurirajat ylittävässä liitossa on usein käytössä useampia kieliä ja parin yhteinen kieli voi olla molemmille vieras kieli. Yhteinen kieli on kommunikointia selkeyttävä tekijä, mutta ei aina takaa puolisoiden välistä hyvää ymmärrystä kulttuuristen kieleen ja vuorovaikutukseen liittyvien piirteiden vuoksi. Onkin tärkeää tutustua toisen kieleen ja kulttuuriin, jotta parisuhteessa onnistuttaisiin rakentamaan toimiva vuorovaikutussuhde kumppaniin.

"Kolmas kulttuuri"
Maahanmuuttajat... Tietoa monikulttuurisuude... Monikulttuurinen parisuhde... "Kolmas kulttuuri"

Kun kaksi ihmistä perustaa perheen, kumpikin puolisoista tuo mukanaan palasia lapsuuskotinsa perhekulttuurista, näistä palasista rakennetaan sitten yhteinen oma perhekulttuuri, ns. kolmas kulttuuri. Tämä perheen sisäinen oma kulttuuri on jokaisessa liitossa erilainen.

Kun puhutaan monikulttuurisesta parisuhteesta, kulttuurirajat rikkovassa liitossa ei ole kyse liitosta, jossa kaksi erillistä kulttuuria eläisivät rinta rinnan, vaan pikemmin akkulturaatioprosessin seurauksena luodusta, niin sanotusta kolmannesta kulttuurista, missä on osasia kummankin puolison omista kulttuureista.

Toimivassa monikulttuurisessa parisuhteessa rakennetaan ns. kolmas kulttuuri, johon otetaan puolisoiden parhaaksi katsomiaan asioita molemmista kulttuureista. Ei ole mitään valmista ohjetta, miten paljon tai missä määrin nojaudutaan mihinkin kulttuurin, vaan puolisot tekevät ratkaisun sen mukaan mikä tuntuu toimivalta kyseisen perheen kohdalla.
Kulttuurirajat rikkova liitto vaati onnistuakseen kompromisseja, sopeutumista puolin ja toisin ja ennen kaikkea toisen kulttuurin, mutta myös oman kulttuurin, ymmärtämistä.

Oman kulttuurin ymmärtäminen tekee uuden kulttuurin kohtaamisen helpommaksi. Henkilö, joka on oivaltanut seuraavansa oman kulttuurin sisältämiä kirjoittamattomia sääntöjä, näkee tällaisia sääntöjä myös muita kulttuureja edustavien elämässä. Hän osaa leimata kulttuureiden väliset eroavaisuudet nimenomaan vain erilaisuudeksi. Kyse ei ole eriarvoisuudesta, siitä että toinen olisi oikeassa ja toinen väärässä. (A.Raunio,1989)

Vaikka yksilökeskeinen ja yhteisökeskeinen kulttuuri eroavat suuresti toisistaan, puolisoilla voi olla muita yhdistäviä tekijöitä, kuten samankaltainen koulutustausta, samankaltainen arvomaailma tai sama uskonto.

Kriisit ja ero
Maahanmuuttajat... Tietoa monikulttuurisuude... Monikulttuurinen parisuhd... Kriisit ja ero

Parisuhdekriisi ja ero ovat kaikissa parisuhteissa vaikeita asioita käsiteltäväksi. Monikulttuurisessa parisuhteessa on paljon sellaisia parisuhdetta ja kumppanien välistä vuorovaikutusta kuormittavia tekijöitä, jotka saattavat kärjistyä kriisitilanteissa.

Ammatillisten tukiverkostojen oletus siitä, että kriisissä olevalla on tietty tietotaso yhteiskunnan toimintaperiaatteista ei välttämättä toteudu maahanmuuttaja-asiakkaan kanssa.
Maahan muuttaneen kumppanin tiedon puute suomalaisen yhteiskunnan lainsäädännöllisistä perusteista, oikeuksista ja velvoitteista erotilanteessa sekä vanhemmuuteen ja lasten hoitoon liittyvistä asioista saattavat erokeskustelussa näyttäytyä ongelmien vähättelynä, välttelynä, vetäytymisenä tai aggressiona.

Erilaiset kulttuuriset käsitykset parisuhteesta, rakkaudesta ja erosta sekä kasvuyhteiskunnan arvot heijastuvat parisuhdekriiseissä puolisoiden tapaan käsitellä ongelmia. Kynnys ja mahdollisuudet hakea eroa vaihtelevat eri kulttuureissa. Lähtömaassa omaksuttu kulttuurinen tieto naisen ja miehen asemasta eron jälkeen sekä lasten huoltoon liittyvistä oikeuksista voivat vaikuttaa maahan muuttaneen kumppanin odotuksiin erokäsittelystä Suomessa.

Monikulttuurisen parisuhdetyön on erotilanteessa oltava hyvin informatiivista ja tietoa tarjoavaa, joskin on ymmärrettävä että kriisitilanne ei ole paras mahdollinen ajankohta tiedon vastaanottamiseen ja käsittelyyn. Molemmilla osapuolilla tulee olla mahdollisuus samaan, objektiiviseen tietoon ja yhdenvertaiseen tukeen. Monikulttuuriselle parisuhteelle erityisesti alkuaikoina tyypillinen riippuvuussuhde puolisoiden välillä voi vaikuttaa edelleen erotilanteessa ja jopa eron jälkeen. Maahan muuttaneen kumppanin tietopohja on saattanut vuosien ajan rakentua suomalaisen osapuolen tarjoaman informaation varaan. Maahan muuttaneen kumppanin mahdolliset syrjintä- tai rasismikokemukset voivat vaikuttaa hänen luottamukseensa viranomaisjärjestelmään ja tasavertaisen oikeuden toteutumiseen Suomessa.

Erotilanteissa tarvitaan kulttuurisensitiivistä tukea maahan muuttaneelle puolisolle, erityisesti niissä tilanteissa joissa maahan muuttaneelta puuttuu oma läheisverkosto Suomessa. Ero voi myös olla kulttuurisesti häpeällinen asia tai asia, joka torjutaan lähtökulttuurissa. Näissä tilanteissa maahan muuttanut ei saa minkäänlaista tukea läheisiltään. Monikulttuurisessa erotyöskentelyssä itsenäistymiskehitys ei aina toteudu odotetusti, mikä saattaa kärjistää tilannetta entisestään. Joissakin tilanteissa lähiverkoston puute voi ylläpitää parisuhteen kaltaista sitoutumista kumppaniin eron jälkeen. Toisinaan myös yksinäisyyden pelko tai lasten huoltoon ja kasvatukseen liittyvät kysymykset ylläpitävät parisuhteen kaltaista, toisen elämään liiaksi vaikuttamaan pyrkivää suhdetta vielä eron jälkeenkin.

Lasten asema erotilanteessa on aina turvattava. Monikulttuurisen parisuhteen erossa saattaa ongelmaksi muodostua jommankumman vanhemman pelko oman kulttuuriperinnön tai kielen vaarantumisesta lasten kasvatuksessa. Tämä voi johtaa vahvaan tukeutumiseen lapsiin tai negatiivisten tunteiden käsittelyyn lasten kanssa, ääritapauksissa lasten ja toisen vanhemman tapaamisten häirintään.

Kahdessa eri kulttuureissa kasvaneilla kumppaneilla voi olla hyvin erilaisia käsityksiä perheestä, suvusta, lasten kasvatuksesta ja parisuhteen rooleista. Omasta kulttuurista nousevat tavat toimia parisuhteen ristiriitatilanteissa eivät välttämättä toimikaan kahden kulttuurin parisuhteessa.

Ymmärrys erilaisista kulttuurisista tavoista ja ajattelumalleista yleensä auttaa käsittelemään ja löytämään ratkaisuja parisuhteen tilanteisiin.

LÄHDE: Ekholm & Salmenkangas: "Puhumalla paras - ratkaisuja arjen etnisiin konflikteihin" 2008

Joitain kulttuurisia oletuksia konflikteista:

LÄNSIMAINEN
EI-LÄNSIMAINEN

oikaisen vääryyden / ylläpidän harmoniaa
välittäjän pitää olla neutraali / välittäjän pitää olla arvovaltainen henkilö
sovittelu on epävirallista / sovittelu on virallista
yksinkertaistan konflikteja / hyväksyn monimutkaisuuden
riskinotto on hyväksyttävää / riskit ovat vähemmän hyväksyttäviä
suosin välittömiä ratkaisuja / ajalliset takarajat eivät ole tärkeitä
suosin kirjallisia sopimuksia / kirjalliset ja suulliset sopimukset yhtä tärkeitä
riippuvuus on heikkoutta / riippuvuus on olennaista
asioilla on aina jokin syy / asioilla on monta syytä
historialla ei ole merkitystä / historia vaikuttaa kaikkeen
riita täytyy saada näkyväksi / ennaltaehkäistään piilossa olevia ristiriitoja
tunteet ilmaistaan selkeästi / tunteet ilmaistaan hillitysti
konflikti on epäonnistumista / konflikti on väistämätön osa arkipäivää
virheen myöntäminen on tärkeää / toisen kasvojen säilyttäminen on tärkeää

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen
Maahanmuuttajat... Vaikuttaminen
Vaikuttamistoiminnalla pyrimme siihen, että maahanmuuttajien kotoutumiselle on suotuisat olosuhteet. Onnistunut kotoutuminen on edellytys toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan rakentumiselle.
Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret ovat kasvava osa suomalaista väestöä. On kaikkien etu, että heillä on tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvään elämään ja osallisuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa. Tästä syystä vaikuttamistoimintamme kohdentuu erityisesti lapsiin , nuoriin ja perheisiin liittyviin kysymyksiin. Tämä lisäksi pyrimme vaikuttamaan yleiseen asenne ilmapiiriin.

Mauri 30.05.2021 10:57

Ymmärrän kyllä että englanti on very international kieli mutta opettele saatana kirjoittamaan oikein. Pysy siinä kotimaisessa